Voi turkasen turkanen! Olisi pitänyt valita punnituspäiväksi torstai. Se olisi toivoa täynnä.

Eilen, siis torstaina, otin förskottia ja kävin vaa'alla. Se näytti 67,1 kg. Samoin kuin muistaakseni viikko sitten. Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Tänä aamuna kauniit 67,5 kg. Voi per... !!!

Tästä jatketaan taas. Tiukassa istuvat läskit, nuo ratsastushousut ja päärynä. Puhumattakaan hamsterinpusseista poskissa tai alleista, joiden avulla voisin lentää. Karmeata katsoa peiliin, en tunne sitä kehoa, joka sieltä tuijottaa takaisin. Olo on kuin murrosikäisellä, jonka kehittyvä keho hämmentää. Minua hämmentää tämä vanheneva ruho.

Ääneen lausumaton tavoitteeni on kaksi kiloa kuussa. Siis kilo kahdessa viikossa. Siihen en ole päässyt (kahden ensimmäisen viikon aikana).